Myrskyn noustessa Jokiklaaniin syntyy kaksi voimakasta pentua. Myrskypentu ja Tammipentu. Myrskypentu on seikkailunhaluinen, mutta Tammipentu on hieman varovaisempi, ja ehkä hieman viisaampi. Eräänä päivänä Myrskypennulle sattuu onnettomuus ja nimi vaihdetaan Vääräpennuksi. Lisäksi tuntematon kissa alkaa seikkailla kollin unissa. Kuka tuo kissa oikein on?
Soturikissat-sarja on jaettu kolmeen pienempään sarjaan. Lisäksi on vielä erikoisosia kuten Väärätähden lupaus. Väärätähden lupaus kertoo Väärätähden elämästä, ajatuksista ja tunteista. Luulisin, että kirjailijat ovat halunneet kirjoittaa Jokiklaanista käsin. Yleensä tarina on nimittäin myrskyklaanilaisen näkökulmasta.
Nimiä ei välttämättä aina muista. Siksi kirjan alusta löytyy lista kissoista. Klaani kerrallaan on esitelty kaikki kissat. Kissat siis elävät klaaneissa. On Myrsky-, Joki-, Varjo-, ja Tuuliklaani. Jokaisessa klaanissa on pentuja, pentujen emoja eli kuningattaria, jotka siirtyvät sotureiksi pentujen ollessa tarpeeksi vanhoja. Pennuista tulee oppilaita. Joko soturi-, tai parantajaoppilaita. Parantajaoppilas opettelee esi-isien kanssa kommunikoimista, ennustusta ja tietenkin parantamista. Parantajaoppilaasta tulee aikanaan parantaja, joka voi ottaa oman oppilaan. Soturioppilaat opettelevat soturilakia, metsästystä ja taistelua. Niin heistä voi tulla sotureita. Soturit metsästävät ja suojaavat klaania. Soturista voi tulla varapäällikkö. Varapäällikkö järjestää partioita ja tekee muuta tärkeää. Päällikön kuollessa varapäällikkö alkaa johtaa klaania. Päälliköllä on yhdeksän henkeä.
Pidin kirjasta Väärätähden lupaus, sillä siinä oli jännitystä ja vaaratilanteita. Kuvausta oli tarpeeksi. Samoin vuoropuhelua. Suosittelen kirjaa 9-13-vuotiaille.
– Anna
Hae / varaa kirja: Erin Hunter: Väärätähden lupaus