“Lähden etsimään suurta Ehkää” – François Rabelais

Joskus hyvin harvoin, jos ollenkaan, olen itkenyt kirjan tarinan aikana, mutta Kaikki viimeiset sanat sai minut niin totaalisesti itseensä, että sen tein. Ja vieläpä kaksi kertaa. Kun luin kirjaa, en edes tajunnut miten syvästi se vaikutti. Kirja oli täynnä viisauksia ja ajatuksia suurista ja perimmäisistä kysymyksistä, kuitenkaan tekemättä sitä pohtivan hartaaksi, tai yleisesti nähden tylsäksi. Viisaudet tulivat ilmi kirjan henkilöiden keskusteluissa metsässä sijaitsevalla salaisella tupakkapaikalla, ladossa, jossa vietettiin yö juoden vaaleanpunaista viiniä, itkunkyynelien välissä pimeinä öinä parhaan ystävän kanssa ja viimeisinä sanoina, joita kukaan ei koskaan saanut tietää.

Kirja on jaettu kahteen osaan. Ennen ja Jälkeen. Juoni on kiehtovan ihastuttava. Päähenkilö, eli Miles Halter on täysin tavallinen poika, jolla ei ole kuin ehkä yksi tai kaksi ihmistä, jotka edes muistavat hänet, vanhempiensa lisäksi. Miles on silti suhteellisen tyytyväinen elämäänsä. Milesin elämä kuitenkin mullistuu täysin kun hänet lähetetään (omasta tahdostaan) sisäoppilaitokseen Culver Creekiin, isänsä entiseen opinahjoon. Miles ei odota suuria, mutta kun hän tutustuu kämppäkaveriinsa Chippiin eli Everstiin, muuttuu käsitys täysin. Eversti on 150-senttinen tuittupää, joka nimeää Milesin heti kättelyssä Lylleröksi, sillä Miles on tosiasiassa langanlaiha. (“Ironista”, sanoo Eversti) Seuraavaksi Miles esitellään Alaskalle. Heti kun Miles näkee tämän erikoisesti nimetyn tytön, ei tämä muuta näekään. Alaska, joka on Milesin maailman kaunein tyttö, pistää Milesin pään pyörälle. Alaska on impulsiivinen, kaunis, eläväinen ja elämästä nauttiva hyvin keskeinen henkilö, joka Everstin ja Takumin (japanilaisen pojan) kanssa opettaa Milesin koulun tavoille.

Mutta kuten John Greenin kirjat yleensäkin, eivät ne voi olla pelkästään täynnä hyvää ja kaunista, vaan vastapainoksi on saatava joko jotain traagista tai musertavaa. Ja siksi voisi melkein sanoa, että jälkeen osio oli kuin dekkarista, jossa palaset alkavat loksahdella pikkuhiljaa paikalleen.

Suosittelisin kirjaa kenelle tahansa, joka nauttii kauniista kielestä, syvistä ajatuksista ja nuorisohuumorista. Silti ikähaarukkani olisi yläasteikäisistä ylöspäin. Kirja oli ehdottomasti yksi parhaista lukemistani kirjoista ja olisi mahtavaa jakaa lukukokemus muidenkin kanssa.

– Jenni

Sök / reservera boken: John Green: Kaikki viimeiset sanat

Mördarens Apa är en fantastisk fristående fortsättning på Jacob Wegelius barnbok Legenden om Sally Jones. Boken fick Augustpriset för årets (2014) bästa barn- och ungdomsbok bara för någon månad sedan och förtjänar verkligen priset. Boken har nämligen allt och mer en bra barn/ungdomsbok behöver. Boken är spännande, välskriven, hjärtskärande och historien är alldeles underbar. Du kan inte låta bli att förälska dig i den härliga huvudpersonen, apan Sally Jones.

Boken handlar alltså om Sally Jones, en alldeles enastående apa och hennes äventyr. I början av boken blir Chiefen, Sally Jones vän och kapten, anklagad för mord på en suspekt man vid namn Alphonse Morro. Han blir kastad i fängelse och Sally Jones flyr för sitt liv. Av en slump träffas hon sedan Ana och Senior Fidardo, som hon flyttar in hos. Dessa blir hennes vänner för livet.

Sally Jones lär sig att bygga instrument och lappa strumpor under den tid hon bor hos Ana. Allt är frid och fröjd men en dag får hon nys om att Morro kan finnas vid liv och bestämmer sig på stört att resa iväg för att hitta honom och påvisa att Chiefen är oskyldigt dömd. Äventyren för Sally Jones fortsätter…

Boken är över 600 sidor lång, men förvånansvärt lättläst och spännande. Bokens främsta målgrupp är kanske barn i åk 5-8, men jag tycker att både äldre och yngre kan läsa och tycka om boken. Flera sidor i boken pryds av fantastiska bilder författaren själv tecknat och boken passar perfekt som högläsningsbok.

Jag älskade även den här boken och anser att den absolut förtjänar Augustpriset. Boken var otroligt magisk och spännande. Språket var vackert och levande, att boken är skriven på svenska märks tydligt. Jag rekommenderar boken för alla som vill läsa en lite längre, otroligt spännande och bra äventyrsbok, som man blir varm om hjärtat av.

– Freja

Sök / reservera boken: Jacob Wegelius: Mördarens apa

Henkilölle, joka rakastaa fantasiaa, seikkailuja, keskiaikaista meininkiä, romantiikkaa ja ennen kaikkea fantasiaa, ja joka on kuluttanut jo loppuun Harry Potterit ja Taru Sormusten Herrasta -sarjan on Noiturisarja mahtava lukukokemus. Puolalainen kirjailija Andrzej Sapkowski loi tämän sarjan 1990-luvulla. Vaikka sarja Noituri ei itsessään ole saanut läheskään yhtä suurta suosiota kuin esimerkiksi edellä mainittu Harry Potter -sarja, on se silti hyvinkin tunnettu pelaajien keskuudessa. Noituri kirjasarjan pohjalta on nimittäin tehty pelisarja The Witcher pc:lle ja konsoleille ja uusin The Witcher (3.) julkaistaan pelinä helmikuussa 2015. Ja tästä syystä kirjasarjasta vinkkaankin.

Noituri-kirjat jaetaan kahteen osioon. Viiteen romaaniin ja kahteen novellikokoelmaan. Lukijana on hyvä aloittaa kahdesta novellikokoelmasta, jotka ikäänkuin aloittavat koko sarjan. Nämä kaksi ovat Kohtalon miekka (puol. 1992, suom. 2011) ja Viimeinen toivomus (puol. 1993, suom. 2010).

Luin itse kummatkin näistä novellikokoelmista. Ensin Kohtalon miekan ja toisena Viimeinen toivomus -kirjan. Minua hämmensi hiukan se, että toisen kirjan tapahtumat kertovat mitä tapahtui ennen Kohtalon Miekka -kirjaa. Toisin sanoen toinen kirja on ikään kuin flashbackia menneeseen. Mutta kun ymmärsi juonen kulun, olo oli kuin voittajalla.

Kirjojen päähenkilönä toimii Geralt Rivialainen, noituri itse. Geralt on mutantti, joka on muuten ihminen, mutta jolla jokainen inhimillinen ominaisuus on paranneltu. Geralt osaa myös taikoa, ja käyttääkin ominaisuuksiaan hyväksi tappamalla hirviöitä ja mutantteja rahasta. Geralt saattaa olla yksinäinen susi, joka ei muista ihmisistä juurikaan välitä, mutta silti hänelläkin on heikko kohtansa; Velho Yennefer, jonka luonne vastaa Geraltin luonnetta täydellisesti. Kuten olettaa saattaa, Geralt ja Yennefer ovat rakastuneita, mutta oman ylpeytensä ja yksinäisen luonteensa takia, he pikemminkin vain jäävät kaipaamaan toisiaan, kuin aloittaisivat yhteisen elämän. Hirviöntappobisneksen vuoksi Gerlat on kohtuullisen tunnettu ihmisten keskuudessa, mutta harva tosiaan kuitenkaan tuntee häntä. Muutama ihminen kuitenkin onnistuu tässä ja heistä ensimmäinen tavataan jo aivan Kohtalon Miekka -kirjan alussa. Hän on Valvatti. Laulun- ja runontekijä jonka Geralt on tuntenut pitkään. Valvatti on huoleton maailmaakiertävä mies, josta kirjan mittaa kuuluu paljonkin. Kolmas Geraltille tuttu ystävä on Ciri. Ciri on tyttö, joka on jäänyt orvoksi ja asunut siitä asti metsässä. Hänet kuvataan hyvin sotkuiseksi nuoreksi tytöksi, joka omaa myös taikuuden. Geralt arvostaa Ciriä myös suuresti tämän nokkeluuden ansiosta.

Henkilökuvaus ja henkilöiden väliset selkkaukset ja tapahtumat kirjoissa ovat hienosti toteutettuja, ja saavat henkilöt vaikuttamaan aidoilta keskiajan ihmisiltä. Jossain kohdissa tulee myös vastaan sanoja, joita ei itse välttämättä edes tunne (heti kirjan alussa: “biretti”) Hetken googlaamiseen jälkeen sanan merkitys kuitenkin selviää. Kirjojen lukeminen on mielekästä, sillä kirjoissa on ripaus mustaa huumoria ja selittämättömäksi jääneitä lausahduksia hyvällä maulla tietenkin. Suosittelen siis kirjoja kaikille, jotka arvostavat laadukasta fantasiaa ja jotka haluavat kokea unohtumattoman seikkailun Geraltin, ja tämän ystävien kanssa.

– Jenni

Sök / reservera boken: Andrzej Sapkowski: Noituri-sarja

En skön revansch är en av Gunnar Nordströms stjärnskott böcker som är skriven till kanske främst pojkar men inte är den förbjuden till flickor.

Boken handlar om ishockeymålvakten Adam som efter att ha haft en rad misslyckade borta matcher är på väg hem med hela laget i ett flygplan då hela planet börjar skaka och tappa höjd, motorerna hade stannat och planet störtade mot marken mot döden om inte besättningen hade fått ena av motorerna att funka och fått planet fint på en flygplats. Laget fick sova på ett hotell över natten och tänka på hemresan nästa dag.

Nästa dag sa tränaren att de fick ett nytt plan att åka hem men Adam och två andra kände sig inte för att sätta sig i ett plan igen så de fick ta sig hem på annat sätt….

När de sist och slutligen kommer hem och första träningen börjar, märker Adam att han spelar mycket sämre än förr och snart skulle en viktig match spelas. Dessutom uppkommer en massa andra problem han måste reda ut.

Jag tycker boken är jättebra skriven och passar till alla i åldern 10-15. Den är lätt att läsa och innehåller inte så svåra ord men en massa andra spännande saker och är säkert en jättebra julklapp till någon.
Jag tycker att man inte behöver tycka om ishockey för att tycka om att läsa boken.

– Kalle

Sök / reservera boken: Gunnar Nordström: En skön revansch

På den nästan gömda ön mitt ute i havet, den ö där inga män får landstiga, finns kvinnoklostret Maresi bor på. Maresi är den nästäldsta novisen, huvudpersonen och även den som nedtecknat  berättelsen. Boken, Maresi – Krönikor från Röda klostret, börjar när den härjade flickan med ett väldigt dystert förflutet vid namn Jai landstiger på klosterön. Hon är ärrad för livet och Mor, klostrets högsta ledare, har fått en syn om att hon för med sig en massa sorg. Jai blir Maresis skugga och de blir nästintill oskiljaktiga.

Jag sveps med i klosterlivet på ön och Maresis ständiga jakt efter kunskap. Det visar sig att Jai flytt till ön undan sin onde förtryckande far, vilken är på jakt efter Jai och han skyr inga medel för att komma åt henne. Just detta utgör en spännande intrig i boken och fick mig att andlöst läsa vidare för att få veta hur det skulle gå för kvinnorna på Klostret, men särskilt då för Maresi och Jai.

Maresi är Turtschaninoffs fjärde fantasybok, som jag läst, och den är enligt mig klart den bästa hittills. Jag har tyckt att sluten i hennes tidigare böcker blivit för röriga och jag har känt mig lite borttappad som om böckerna slutat för hastigt. I denna bok är slutet mycket mycket bättre, och jag uppskattade verkligen läsningen hela boken igenom.

Boken vann i år Finlandia Juniorpriset, vilket den faktiskt förtjänade. Den är nämligen en härlig ungdomsfantasybok, som det är ett nöje att läsa. Maria Turtschaninoff lyckas föra läsaren långt bort till ett fantasiland där kvinnoförtryck är vanligt, men får ändå boken att fokusera på mycket annat än det. Även om boken utspelar sig i ett medeltids fantasiland, är det lätt att som läsare hitta paralleller till dagens Finland och människor i allmänhet. Läsningen är väldigt spännande, men samtidigt otroligt skön och avslappnande. Jag rekommenderar absolut boken för alla ungdomar som gillar fantasyromaner.

Ally Condielta ilmestynyt futuristinen trilogia valloitti sydämeni pari vuotta aiemmin. Tuolloin kirjasarjasta oli ilmestynyt vasta kaksi ensimmäistä osaa, Tarkoitettu ja Rajalla. Rajalla oli uunituore suomennos, joten sekin kirja lähti heittämällä mukaani. Sain vasta tänä syksynä mahdollisuuden lukea sarjan viimeisen eli kolmannen osan, Perillä. Kirjasarja oli totaalisen valloittava. Se kertoi siitä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, mikä antaakin kiehtovan näyn siitä millainen tulevaisuus saattaa olla. Voisin jopa verrata trilogiaa Nälkäpeli-trilogian kauniiksi siskoksi. Nälkäpelissä tulevaisuus kuvataan julmana ja karuna jossa vahvat ja kapinalliset selviävät, kun taas Tarkoitettu-trilogiassa tulevaisuus on varma, ohjeistettu, ennalta säädelty. Silti sarjoja yhdistää hyvin monet tekijät, kuten hirmuhallitus, joka tosiaan ohjaa ja päättää kaikesta ja sen lisäksi hyvän yhteiskunnan ulkopuoliset, kuten Tarkoitettu-sarjassa ns. vialliset ihmiset ja Nälkäpelissä pääkaupungin ulkopuolella elävät. Sarjojen yhteinen ajatus voisi olla “Kapinallinen päähenkilö”.

Tarkoitettu-sarjassa päähenkilö on 17-vuotias Cassy, joka on yksi täysin muista poikkeamaton yhteiskunnan rakennuspalikka, joka elää elämäänsä vanhempiensa ja veljensä kanssa. Cassy ei tiedä mitään yhteiskunnan ulkopuolisesta elämästä, sillä kuten kaikille on kerrottu, sitä ei ole. Yhteiskunta pitää tiukasti ihmisiä ohjissaan: määräävät mitä ihmiset syövät, miten paljon liikuntaa he saavat, miten he nukkuvat, ja kirjasarjan kannalta tärkeintä; kuka on kenenkin tuleva puoliso. Kun henkilö täyttää 17, valitaan hänelle, ja suurelle joukolle samalla, kumppani julkisessa tilaisuudessa. Puoliso määritetään tämän yhteensopivuuden perusteella, ei tunteiden, kokemuksien tai vaikka yhteisen lapsuuden kautta. Yleensä puoliso on entuudestaan täysin tuntematon, jopa eri kaupungista, mutta Cassyn kohdalla tämä ei toteudu, vaan hän näkeekin valintanäytöllä parhaan ystävänsä Xanderin. Mikäs siinä siis? Paras ystävä valittu kumppaniksi ja elämää olisi helppo jatkaa siitä mihin jäätiin.

Elämä olisikin täydellistä mutta kun Cassy pääsee kotiin ja alkaa tutkia tälle annettua mikrokorttia, jolla on Xanderin tiedot, ilmestyy hänen kortilleen toisen tutun pojan tiedot. Kyn, jonka Cassy muistaa lapsuudestaan. Tämä tapahtuma saa Cassyn kyseenalaistamaan yhteiskunnan ensimmäistä kertaa elämässään. Voiko yhteiskunta edes olla väärässä? Tämän seurauksena Cassy lähtee ennenkokemattomalle matkalle yhteiskunnan ulkopuolelle. Ikään kuin lainsuojattomana. Rajalla-kirja kertoo Cassyn ja tämän seurueen matkasta sinne minne yhteiskunnan elektroniset silmät eivät yllä. Sinne mistä Cassy uskoo löytävänsä totuuden ja oikean elämänkumppaninsa. Matkalle mukaan lähtee Ky, joka matkan aikana tulee aina vain läheisemmäksi ja läheisemmäksi Cassylle. Cassy tajuaa liian myöhään ettei voi saada kumpaakin, Xanderia ja Kyta. Kirjasta kirjaan seuraa tukahdutettu tuska vaikeasta valinnasta parhaan ystävän ja seikkailukumppanin välillä. Voivatko kaikki voittaa ja yhteiskunta tuhoutua? Siitä kertoo viimeinen kirja. Suosittelen trilogiaa kaikille, jotka haluavat saada lukukokemuksessa kaunista kieltä, rakkautta, symboliikkaa, kapinallisuutta ja seikkailuja kyllikseen.

– Jenni

Sök / reservera boken: Ally Condie: Tarkoitettu-sarja

Divergent är skriven av Veronica Roth och den är första boken i hennes dystopiska science fiction-trilogi. Den andra boken heter Insurgent och har redan sålt över 1,5 miljoner exemplar över hela världen.

Vi är långt inne i framtiden och världen har förändrats efter ett långvarigt krig. I Beatrices hem stad Chicago är invånarna indelade i 5 olika falanger: De ärliga, De osjälviska, De tappra, De fridfulla och De lärda. För att upprätthålla freden, det finns dock de som inte hör till någon falang. De är falanglösa och lever på stadens gator i extrem fattigdom, de äger inget och lever av det som andra människor ger till dem.

Beatrice är osjälvisk vilket betyder att hon inte får egna sig åt egna nöjen som att klä sig i de finaste kläder eller se sig i spegeln.

I en viss ålder får alla ungdomar välja en falang de vill tillhöra. Många väljer sin födelsefalang men det finns de som väljer en annan. Före valceremonin gör man ett test som säger vad man passar bäst till. När Beatrice gör testet är test resultaten oklara. Hon får inte veta vad som är farligt med det men hon får inte säga åt någon att hon är…….

Beatrice väljer att bli tapper och byter sitt namn till Tris men det visar sig att hon får jobba hårt att inte bli falanglös.

Till boken hör enorm spänning för lite äldre flickor ock pojkar för vissa scener i boken kan vara ganska hemska, den är dessutom ganska lång och kan till viss del vara lite svårläst men när man väl kommit igång vill man bara förtsätta läsa. Boken innehåller också romantik och vänskap och har mycket visdom inom sig

Jag tyckte att boken var bra skriven, fastän det fanns några svåra ord förstod man ändå handlingen och budskapet i boken och hindrade mig inta att läsa vidare och knappast dig heller för du måste ju läsa boken och få veta hur det går, eller hur.

– Kalle

Sök / reservera boken: Veronica Roth: Divergent

Vilken människa som helst kan betyda Ljus Ljus Ljus för någon. Vem som helst kan gå runt med större sorger än man kan ana. När Mariia träffar Mimi är det enda hon ser Ljus Ljus Ljus, men hon upptäcker även att Mimi är fylld till bredden med sorger. Det är Tjernobyl sommaren 1986, skogarna är förgiftade och mänskligheten är skakad ända in i benmärgen.

Boken är Mariias berättelse om hennes fjortonde sommar i livet, den hon spenderade med Mimi. Mimi är den nya flickan som bor i det vita förbannade huset, flickan med förkorta jeans, flickan med öppen jacka – öppet hjärta. Mariia blir kär och för henne är Mimi bara ljus ljus ljus, fastän hon ser alla sorgerna Mimi bär på. Snart är de ett par, men att vara ett hbtq-par på 80-talet i en liten by i Finland är allt annat än lätt.

Vilja-Tuulia Huotarinen har skrivit en fantastisk ungdomsbok. Boken är nämligen otroligt poetiskt och vackert skriven men man måste vara väldigt allert och vaken när man läser för annars så tappar man bort sig bland alla poetiska uttryck eller missar någon viktig detalj. Berättelsen är dock förvånansvärt mörk redan från början och ju längre du läser desto mörkare och sorgsnare blir berättelsen, raka motsatsen till bokens titel Ljus Ljus Ljus. Boken ger en bra inblick i hur det var att leva på 80-talet och man får veta hur Tjernobyl drabbar alla. År 2011 fick boken Finlandia Junior priset, vilken den enligt mig absolut förtjänade. Boken är väldigt läsvärd och snabbläst. Jag rekommenderar den varmt till de flesta ungdomar och äldre.

-Freja

Sök / reservera boken: Vilja-Tuulia Huotarinen: Ljus, ljus, ljus

Året är 1950 och vi rör oss i New Orleans franska kvarter där Josie Moraine bor. Hon har oftast en pistol fastspänd vid benet dold under hennes kjol, när hon rör sig mellan sina två jobb; ett som försäljare i bokhandeln och ett på bordellen där hennes mamma arbetar som prostituerad. Josie längtar bort efter ett liv som collagestuderande, men när mamman flyr med en gangster och ett mord begås vänds hela Josies tillvaro upp och ner och drömmen om collage är med ens längre bort än någonsin. Vid sin sida har hon dock Willie, bordellägarinnan som agerar mamma åt Josie och Partik som är bokhandelägarens son.

Vi får alltså följa med den härligt smarta tjejen Josie i hennes liv under ca ett års tid, när hon längtar bort från New Orleans, har kärleksproblem och försöker samla in pengar för ett bättre liv. Boken är en fantastisk historia och man känner exakt vibbarna från staden och från en svunnen tid. Det är nästan som om man går på de halvsunkiga gatorna och rör vid husväggarna. Personerna är härliga och man får genast en egen relation till dem, alla vet vi t.ex. hur den snygga unga blomsterhandlaren, som är bra på att meka med bilar, ser ut…

Det är svårt att slita sig från boken, när man väl börjat läsa och den är inte svårläst heller. Jag gillade boken och de olika vändningarna den gjorde och framför allt gillar jag Ruta Sepetys sätt att berätta. Det här är hennes andra bok,som nyligen utkommit på svenska och jag rekommenderar både den här boken och den första hon skrivit; Strimmor av hopp.

– Freja

– Voit paeta kotoasi, mutta et koskaan
pääse pakoon sukuasi. Meitä on kaikkialla –

Kahden maailman tyttö on hienosti kirjoitettu kirja, joka kertoo nuoren naisen taistelusta vapautensa puolesta, omaa perhettään ja sukuaan vastaan. Se miten vaikeaa perheestä on päästä eroon, kun perhe koostuu vahvoista kurdistanilaisista miehistä, jotka tekevät mitä tahansa, vaikka tappavat, jotta oma kunnia säilyisi. Kirja ei käsittele suvaitsevaisuutta, josta on tullut suosittu aihe kirjallisuudessakin vaan tässä kirjassa pääaiheena on kunniaväkivalta, kuten edellä mainitsin.

Kirjan päähenkilö, Tara, on juuri täyttämässä 18 ja aviomiestä etsitään hänen synnyinmaastaan. Tara on aina kammonnut ajatusta siitä, että hänet naitettaisiin itseään kymmeniä vuosia vanhemmalle miehelle, ja kun matkaa kotimaahan aletaan suunnitella, rupeaa Tara kapinoimaan. Taustalla on jo lukuisat, jokaviikkoiset pahoinpitelyt, joiden syypäänä ovat Taran oma isä ja isoveli Alan. Syyt pahoinpitelyihin ovat mitättömiä suomalaissyntyisten kavereiden silmissä. Tara istumassa metrossa pojan kanssa, Tara syömässä lounasta ja miespuolinen tarjoilija tarjoaa kokiksen, Tara yli yhdeksään illalla kaverinsa luonsa tms. Ja sitten on Janne. Taran poikaystävä. Entinen, salainen, poikaystävä, jota Taran isoveli uhitteli ja jonka auton renkaat Alan puhkoi.

Neitsyyden todistaminen isälle lääkärikäynneillä on Taralle arkipäivää ja Jannen paljastumisen jälkeen tilanne kotona räjähtää käsiin ja kaikki muuttuu pahemmaksi. Kirja pääsee vauhtiin siinä kohtaa kun Taralle annetaan kaksi vaihtoehtoa. Joko hän kuolee hiljaisesti omassa huoneessaan lääkkeisiin, jotka Alan tälle toi, tai tämä kohtaa kuolemansa seuraavana aamuna veitsestä, jota pitelee Taran isä itse. Isän ja veljen mitta tuli täyteen Jannen paljastumisen jälkeen. Isän mielestä Tara on huora, jota kukaan itseään kunnioittava kurdimies ei haluaisi. Ja muut miehet isälle ei kelpaakaan. Helpoin tapa on siis tappaa koko tyttö. Tara yrittää lähettää samana iltana paperilennokkeja ikkunastaan, mutta kun kukaan ei saavu apuun, nielee hän lääkkeet ja menee nukkumaan tietäen kuolevansa yön aikana.

Kolme päivää myöhemmin Tara herää sairaalasta, jossa hänen turvahenkilönsä Iiris on häntä tapaamassa. Iiris kertoo että Taran pelastuminen oli vain minuuteista kiinni, ja että Taran isällä ja veljellä on lähestymiskielto Taraa kohtaan. Tara murtuu uutisista, sillä hänelle on aina opetettu että perhe on elämän keskikohta, oli kotona miten ankaraa tai vaarallista tahansa. Tara ymmärtää kuitenkin että kotiin ei ole palaamista, ja häntä viehättää ajatus vapaudesta, opiskelusta, matkustelusta ja ennen kaikkea oman miehen valitsemisesta. Silti häntä tulee aina seuraamaan se pelko että perhe löytää hänet.

Tara viettääkin kolme kuukautta salaisessa turvapaikassa eri paikkakunnalla. Hän tutustuu kuitenkin siellä työskentelevään kesätyöntekijään Lindaan, joka näyttää hänelle täysin uusia ja ennen kiellettyjä asioita elämästä. Tara kokee uudenlaisia tunteita, uusia ihmisiä kohtaan. Tunteita, joista ennen olisi rankaistu ja jotka olisi tukahdutettu. Kun kaikki vaikuttaa olevan täydellisimmillään, sattuu kaikista pahin asia. Hänet löydetään. Ja niin alkaa vaarallinen piilottelu ja tuttu pelko suvun läsnäolosta.

En ole itse aiemmin lukenut Marja-Leena Tiaiselta mitään, enkä kyllä joutunut pettymään ensimmäiseen valintaani. Kirja on mielenkiintoinen ja mukaansatempaava ja vaikka sävy on ahdistuneen nuoren näkökulmasta kerrottu, on kirja silti mielekästä luettavaa. Päähenkilö on positiivinen ja lukijalle avoin. Aihe ja kirjan ajatus ovat opettavaisia ja sellaisia, joita miettii ja muistelee vielä pitkään kirjan lukemisen jälkeenkin. Tiainen on onnistunut kirjoittamaan kirjan, joka istuu hyvin nuorten mieleen. Suosittelen kirjaa kenelle tahansa. Tämä aihe ei kuole koskaan.

– Jenni

Hae / varaa kirja: Marja-Leena Tiainen: Kahden maailman tyttö